Lähdimme sunnuntaina heti aamupäivästä junalla Balatonjärvelle. Olimme ensin kaksi yötä Balatonfüred-nimisessä kaupungissa. Yövyimme pienessä hotellissa, jossa ei ollut edes vastaanottoa, vaan saapuminen piti ilmoittaa etukäteen, jotta hotellin omistaja osasi olla paikalla. Kun Albert ilmoitti saapumisaikamme tekstarilla, omistaja sanoi tulevansa hakemaan meidät autolla juna-asemalta. Ensimmäisenä tietysti mietittiin, uskaltaako ulkomailla hypätä vieraan kyytiin ja mä tietysti loin kauheita kauhuskenaarioita siitä, mitä vois tapahtua :D Albert googlas vähän arvioita hotellista ja todella moni hehkutti mukavaa omistajaa. Tultiin sit siihen tulokseen, että katotaan nyt millasella autolla se tulee hakemaan ja näyttääkö tyyppi kidnappaajalta. Sekä auto että omistaja kuitenkin näytti normaalilta, joten uskallettiin hypätä kyytiin. Siitä päätellen, että oon edelleen kirjottamassa tätä tekstiä, meitä ei ilmeisesti kaapattu.
Kun pääsimme jättämään kamat hotellille, lähdimme etsimään ruokapaikkaa. Fiksuna tyttönä ajattelin, et en ota ylimäärästä painoa laukkuun ja jätän hirveen painavan sateenvarjoni hotellille. Loistava idea, arvatkaapa alkoko kaatosade, kun olimme syömässä vajaa kilometrin päässä hotellilta? No, odottelimme sitten sateen loppumista ravintolassa ja taidettiinpa yhdellä drinkilläkin käydä. Sateen hellittäessä kävästiin hotellilla hakemassa vähän enemmän vaatetta ja sateenvarjot. Suuntasimme seuraavaks paikalliseen supermarkettiin ja shoppailin sieltä vähän kynsilakkoja ja uuden laukun. Käppäilimme myös muuten vain ympäri kaupunkia.
Maanantaina käväsimme viereisessä kaupungissa Tihany'ssa. Kaupunki oli nätti, lämmintä piisas ja paloin auringossa. Kävimme myös uimassa ja todettiin, et Balaton on ihan käsittämättömän matala lätäkkö! Siis ihan oikeesti, mua alko tympimään vedessä tarpominen ennen ku olisin ollut niin syvällä, ettei jalat ylttäneet enää pohjaan. Enkä voi edes syyttää omaa pituuttani, sillä en taida olla edes 163 senttiä pitkä.... No, Wikipedian mukaan Balatonin keskisyvyys on 3,25 metriä, joten se kertonee jotain tuostakin lätäköstä.
Tiistaina matkasimme laivalla Balatonin toiselle puolelle Siófok-nimiseen kaupunkiin. Vietimme samalla vuosipäiväämme, joten yövyimme vähän paremmassa hotellissa. Meidän huone oli todella upea ja hotellilla oli oma uimarantakin! Käväsimme myös hotellin kylpylässä, jossa oli tällä kertaa ihan asiallinen suomalainen sauna. Tosin, se oli mun makuun vähän turhankin kuuma, mutta tällä kertaa sentään kiukalle sai heittää vettä.... Käytiin myös jossain ihmeen aromisaunassa, josta en ihan vakuuttunut, oliko koko sauna edes päällä. Sen verran kylmä siellä nimittäin oli. Albert tosin meinas aiheuttaa vähän kiusallisen tilanteen painamalla saunan seinässä olevaa nappia, jota luultiin molemmat löylynapiks. Ekalla kerralla ei tapahtunut mitään - minä tosin kuulin jostain kauempaa kellojen kuminaa. Albert painoi uudelleen nappia, jolloin myös kellot soivat uudelleen. Vihdoin tajuttiin, et kyseessä taisi ollakin joku SOS-nappi hätätilanteiden varalle. Jäätiin hetkeks odottamaan, et tuleeko saunaan kohta Mediheliä ja ambulanssia, mut ku ketää ei näkyny, hipsimme vähin äänin pois. Respassa ei ilmeisesti juuri tuolloin ollut ketään tai sit niitä ei vaa kiinnostanu, et pari suomalaista saattoi olla hädässä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti