#19 Ei ole ainakaan vapaa-ajan ongelmia

Edellisestä kirjoituskerrasta kerkesi taas vierähtää tovi, mutta aika on ollut vähän kortilla viime aikoina. 35 opintopistettä syksylle, joka tarkoittaa ainakin kuutta tenttiä, kahta ryhmätyötä, esseetä ja vähintään 13 sivusta pienoistutkielmaa. Kaikki kurssit alkoivat viime viikolla ja paluu arkeen oli ehkä pienimuotoinen järkytys. Olin ihan poikki iltaisin enkä kerennyt koko viikolla edes tallille. Opiskelun lisäksi pitäisi ehtiä käymään myös töissä, harrastaa, nähdä kavereita ja ehkä viettää joskus aika myös tuon avopuolisoni kanssa.... Positiivista on se, että oikeastaan kaikki kurssit ovat aika mielenkiintoisia. Harmillista on taas se, että kilpparioireet ovat taas lisäntyneet, mikä väsyttää myös. Onneksi lokakuussa on seuraavat verikokeet ja lääkäriaika. Annostus on edelleen todella pieni, joten tämä oli ihan odotettavissa.

Tämän viikon maanantai alkoi aika räväkästi. Kissa herätti 08:20. Katsoin kelloa ja huomasin, että minulle oli soitettu vartti sitten eräästä peruskoulusta. Soitin takaisin, ja koulun apulaisrehtori pyysi minua sijaiseksi mahdollisimman nopeasti. Lupasin tulla ja tein vauhdilla aamutoimet. Pakkasin aamupalan mukaan, pyöräilin kilsan verran bussipysäkille ja olin bussissa 09:05. Työpaikalla olin 09:20. Kyllä, tunnissa työpaikalle! Olen todella ylpeä itsestäni. Naurattaa vain, että luentoaamuina aamutoimista selviäminen kahteen tuniin tekee toisinaan tiukkaa.

Olin siis peruskoulussa koulunkäyntiavustajan sijaisena maanantain ja tiistain. Maanantaina avustin maahanmuuttajien valmistavaa luokkaa, eli luokan oppilaat eivät osanneet vielä suomea niin hyvin, että olisivat pärjänneet normaaliluokilla. Autoin heitä muun muassa kotitaloustunnilla ja matikassa. Lisäksi harjoittelimme poissaolleen oppilaan kanssa astevaihteluja. Tiistaina olin ykkösluokkalaisten kanssa. Käsityötunnilla leikkasin heille langanpätkiä, seuraavalla tunnilla autoin kirjoittamaan tietokonella sanoja. Olin myös seuraamassa liikuntatuntia ja vahdin heitä ruokalassa. Sen jälkeen olin yhden tunnin kolmosten kanssa, jonka jälkeen menin vielä iltapäiväkerhoon kahdeksi tunniksi paimentamaan lapsia. Kokonaisuudessaan olin siis töissä kahdeksasta neljään.

Totesin työpäiväni aikana, että minusta ei kyllä ole ala-asteen - ainakaan ykkösluokkalaisten - opettajaksi. Lapset ovat aivan liian pieniä ja jotenkin tuo kirjainten tavaaminen yksi kerrallaan ja kengännauhojen sitominen ei vain ole mun juttu. Onhan noin pienissä myös hyvät puolensa: eivät vänkää samalla tavalla vastaan kuin teini-ikäiset, kännyköistä ei tarvitse huomautella ja opiskelumotivaatio on ihan eri luokkaa verrattuna keskivertoon yläasteikäiseen. Silti opetan mieluummin yläasteella. Onkohan minussa jotain masokistin vikaa? :D No, sijaisuuksia teen mielelläni mille tahansa luokka-asteelle, jotta saisin mahdollisimman paljon työkokemusta erilaisista oppilaista ja oppijoista.

Jos joku miettii, kuinka kerkesin tehdä töitä opintojen ohella, niin kyllä: skippasin kahden päivän luennot. Ei siis ole tylsää viikonloppuna, kun normaalien kouluhommien lisäksi pitäisi ottaa myös alkuviikko kiinni....

ps. tarvitsen kirjoitusinspiraatiota. Olisin todella iloinen, jos joku heittäisi minua blogihaasteella tai jollain sen tapaisella :)

#18 Paluu arkeen!

Eiks tää oo ihan ok asu siivota?

Onpahan ollut taas kiireinen viikko. Viime viikon maanantai ja tiistai meni tutoroidessa, sillä sain keväällä kuningasajatuksen lähteä vaihto-opiskelijoiden tutoriksi. En tiiä mistä moinen päähänpisto, koska olin tuolloin todella väsynyt ja tiesin, että tutorointi veisi todella paljon aikaa. Vielä ei ole onneksi kaduttanut yhtään! Tutoroitavani on 21 vuotta täyttävä puolalainen mies, joka opiskelee kotimaassaan suomalais-ugrilaisia kieliä ja kulttuuria.

Maanantai meni juoksevia asioita (vuokrasopimus, yliopistoon ilmottautuminen jne) hoitaessa ja tiistaina kävimme syömässä. Mukana olivat myös tutorparini Pirkko ja hänen tutoroitavansa, joka tulee Ranskasta. Illallisen jälkeen istuimme muutaman tunnin yhdessä kuppilassa ja joimme parit drinkit. Ennen illallista jouduin olemaan pari tuntia töissä enkä olisi kerennyt käydä kotona vaihtamassa vaatteita. Menin siis tälläytyneenä mekossa siivoomaan! Aika epäkäytännöllinen työasu, mutta kyllä sen kanssa pystyi pari tuntia elämään.

Keskiviikkona lähdimme Albertin (avopuolisoni, jos jollekin jäänyt epäselväksi) kanssa Kuopioon. Käytiin vanhempieni mökillä, veneilemässä ja katsomassa Albertin kaverin vauvaa. Minulle reissun kohokohta oli kuitenkin ehdottomasti ratsastustunti Rauhalahden ratsastuskoululla. Ratsastin siellä kahdeksan vuotta kunnes päätin pitää pidemmän tauon. En ollut käynyt Rauhalahdessa kahteen vuoteen, joten muutama uusi hevonenkin oli tullut. Sainkin mennä "uudemmalla" tulokkaalla, suomenhevosruuna Masilla. Masi oli ihan järkyttävän iso ja pitkäselkäinen hevonen, mikä aiheutti mulle aikamoisen kulttuurishokin. Varsinkin kun yksi valmennushevosistani on pieni ja todella lyhytselkäinen eikä nuo muutkaan ratsastamani hevoset mitään kovin isoja ole... Masi oli kuitenkin koostaan huolimatta oikein kiva ratsastaa ja tunti meni hyvin.

Sunnuntaina palattiin Tampereelle, sillä Albertilla jatkui taas maanantaina työt. Minäkin rupesin henkisesti valmistautumaan lukuvuotta varten, sillä tiistaina jatkuisi taas luennot! Onneksi minulle tuli pehmeä lasku arkeen, sillä ensimmäisellä viikolla minulla oli vain yksi luento tiistaina ja keskiviikkona. Tänään on yliopiston avajaiset ja tarkoitus oli mennä palloilemaan koululle muuten vain. Perjantaisin taas ei kuulu opiskella :D Syksy vaikuttaa ihan mielenkiintoiselta, kurssien aiheina on muun muassa kirjallisuuden teoria, suomen murteet, merkitysoppi ja viron kieli! Pitää vain toivoa, että myös luennoitsijat ovat mukavia, sillä surkea opetus tappaa opiskelumotivaationi aika huolella... Yksi stressitekijä on onneksi poissa päiväjärjestyksestä: minulle myönnettiin kesällä opinto-oikeus opettajan pedagogisiin opintoihin! Läpäisin siis opettajan soveltuvuuskokeen, eli olen tarpeeksi hullu, mutta riittävän järjissäni kyetäkseni opetusalalle. Enää ei ainakaan tarvitse noista soveltuvuuskokeista stressata, sillä opinto-oikeus on todella vaikea saada kovan tason takia. Voitte siis virallisesti kutsua minua nyt opeopiskelijaksi!

 

 Tämän syksyn luennot. Äkkiseltään varmaan näyttää helpolta, mutta ei tuo nyt kovin kevyt ole. Noista tulee yhteensä 35 opintopistettä ja yksi piste vastaa noin 27 työtuntia. Kurssit kestävät noin 16 viikkoa, joten teoriassa minun pitäisi opiskella joka viikko 59 tuntia. Sen lisäksi käyn töissä ja liikun neljä kertaa viikossa. Voitte siis varmasti päätellä, että ainakaan minun kohdalla tuo 27 tunnin sääntö ei ihan päde ja tuskin kovin monella muullakaan opiskelijalla! Vielä ei ole tullut sellaista kurssia vastaan, jossa tuo 1 op = 27 h -sääntö olisi pätenyt.... Jos joku lukijoistani opiskelee yliopistossa, niin kuulisin mielelläni, kuinka lähelle teoreettista työmäärää todellisuus on osunut.