Edellisestä kirjoituskerrasta kerkesi taas vierähtää tovi, mutta aika on ollut vähän kortilla viime aikoina. 35 opintopistettä syksylle, joka tarkoittaa ainakin kuutta tenttiä, kahta ryhmätyötä, esseetä ja vähintään 13 sivusta pienoistutkielmaa. Kaikki kurssit alkoivat viime viikolla ja paluu arkeen oli ehkä pienimuotoinen järkytys. Olin ihan poikki iltaisin enkä kerennyt koko viikolla edes tallille. Opiskelun lisäksi pitäisi ehtiä käymään myös töissä, harrastaa, nähdä kavereita ja ehkä viettää joskus aika myös tuon avopuolisoni kanssa.... Positiivista on se, että oikeastaan kaikki kurssit ovat aika mielenkiintoisia. Harmillista on taas se, että kilpparioireet ovat taas lisäntyneet, mikä väsyttää myös. Onneksi lokakuussa on seuraavat verikokeet ja lääkäriaika. Annostus on edelleen todella pieni, joten tämä oli ihan odotettavissa.
Tämän viikon maanantai alkoi aika räväkästi. Kissa herätti 08:20. Katsoin kelloa ja huomasin, että minulle oli soitettu vartti sitten eräästä peruskoulusta. Soitin takaisin, ja koulun apulaisrehtori pyysi minua sijaiseksi mahdollisimman nopeasti. Lupasin tulla ja tein vauhdilla aamutoimet. Pakkasin aamupalan mukaan, pyöräilin kilsan verran bussipysäkille ja olin bussissa 09:05. Työpaikalla olin 09:20. Kyllä, tunnissa työpaikalle! Olen todella ylpeä itsestäni. Naurattaa vain, että luentoaamuina aamutoimista selviäminen kahteen tuniin tekee toisinaan tiukkaa.
Olin siis peruskoulussa koulunkäyntiavustajan sijaisena maanantain ja tiistain. Maanantaina avustin maahanmuuttajien valmistavaa luokkaa, eli luokan oppilaat eivät osanneet vielä suomea niin hyvin, että olisivat pärjänneet normaaliluokilla. Autoin heitä muun muassa kotitaloustunnilla ja matikassa. Lisäksi harjoittelimme poissaolleen oppilaan kanssa astevaihteluja. Tiistaina olin ykkösluokkalaisten kanssa. Käsityötunnilla leikkasin heille langanpätkiä, seuraavalla tunnilla autoin kirjoittamaan tietokonella sanoja. Olin myös seuraamassa liikuntatuntia ja vahdin heitä ruokalassa. Sen jälkeen olin yhden tunnin kolmosten kanssa, jonka jälkeen menin vielä iltapäiväkerhoon kahdeksi tunniksi paimentamaan lapsia. Kokonaisuudessaan olin siis töissä kahdeksasta neljään.
Totesin työpäiväni aikana, että minusta ei kyllä ole ala-asteen - ainakaan ykkösluokkalaisten - opettajaksi. Lapset ovat aivan liian pieniä ja jotenkin tuo kirjainten tavaaminen yksi kerrallaan ja kengännauhojen sitominen ei vain ole mun juttu. Onhan noin pienissä myös hyvät puolensa: eivät vänkää samalla tavalla vastaan kuin teini-ikäiset, kännyköistä ei tarvitse huomautella ja opiskelumotivaatio on ihan eri luokkaa verrattuna keskivertoon yläasteikäiseen. Silti opetan mieluummin yläasteella. Onkohan minussa jotain masokistin vikaa? :D No, sijaisuuksia teen mielelläni mille tahansa luokka-asteelle, jotta saisin mahdollisimman paljon työkokemusta erilaisista oppilaista ja oppijoista.
Jos joku miettii, kuinka kerkesin tehdä töitä opintojen ohella, niin kyllä: skippasin kahden päivän luennot. Ei siis ole tylsää viikonloppuna, kun normaalien kouluhommien lisäksi pitäisi ottaa myös alkuviikko kiinni....
ps. tarvitsen kirjoitusinspiraatiota. Olisin todella iloinen, jos joku heittäisi minua blogihaasteella tai jollain sen tapaisella :)
Mulla ei oo mitään haastetta heittää, mutta jonkunlaista postausehdotusta kyllä!
VastaaPoistaOis hauska lukee jotain "erikoisempaa" heppostausta kuten esim. Rakkaimmat heppaystävät, unelmien hevonen, hevosteluhistoria tms.. :)