#6 Matkapäiväkirja: unkarilaiset häät

Varoitus, edessäsi on pitkä postaus, mutta haluan kertoa kaiken mahdollisimman yksityiskohtaisesti. Eilen pääsin kokemaan elämässäni jotain todella siistiä, nimittäin unkarilaiset häät! Sen takia alunperin lähdimmekin tänne, kun Albertin serkulta tuli hääkutsu postissa. Hääparin mukaan juhla ei ollut minkään perinteisen kaavan mukainen, mutta silti oli älyttömän hienoa saada olla paikalla ja kokea kulttuurieroja. Sain myös luvan julkaista kuvia blogissani, joten tämän postauksen lopussa on tarjolla varsin harvinaista herkkua näin suomalaisen näkökulmasta.

Vihkitilaisuus pidettiin jossain maistraatin tapaisessa, mutta tuolla oli penkkejä rivissä kuin kirkossa konsanaan ja koko tilaisuus muistutti käytännöltään kovasti kirkollista vihkimistä, mutta "pappi" (mikä ton oikee termi hei on?) ei pitänyt mitään uskonnollista puhetta. Sisääntulomarssina oli Enyan Only time ja toisin kuin Suomessa, täällä vieraat eivät nousseet missään vaiheessa seisomaan. Myös itse vihkitilaisuuden aikana taustalla soi koko ajan jotain klassista pimputusta. Kaava tais olla samanlainen kuin Suomessa (en toki varmaks tiedä, ku ymmärsin about en sanaakaan), jonka jälkeen pari käveli pois. Tämän jälkeen menimme kaikki portaille, jossa meistä otettiin ryhmäkuva ja siitä skumppatarjoiluun. Sekin oli mun mielestä vähän hassua, kun skumpassakin oli valinnanvaraa: sai ihan itse päättää, ottaako makean vai kuivan juoman.

Omituisin asia kuitenkin oli paikallinen pukukoodi. Sitä ei nimittäin vierailla ollut lainkaan. Asuja oli ihan tavallisesta t-paidasta sekä mustaan että valkoiseen mekkoon. Itsellänikin oli vaaleansininen mekko, valkoiset kengät ja valkea huivi ja stressasin todella paljon siitä, onko asukokonaisuuteni liian valkoinen. Suomessa tuosta olisikin voinut tulla sanomista, mutta täällä morsian vain ihasteli tyyliäni :D

Juhlapaikka oli kaunis ravintola, jossa odottelimme valokuvaukseen mennyttä hääparia puolisentoista tuntia. Paikalla oli pikkupurtavaa ja vapaat juomat odotellessa ja nauroinkin sitä, että moinen järjestely ei todellakaan toimisi Suomessa. Porukka nimittäin olisi jo aivan kaatokännissä siinä vaiheessa, kun hääpari saapuu paikalle. Hääparin tullessa siirryimme syömään. Ruokalistaa jännitin kans kovasti, koska nautimme hääparin arvojen mukaisesti vain kasvisruokaa. Itse en ollut tähän päivään mennessä syönyt vielä hyvää kasvisruokaa, mutta tuolla tarjottu ruoka, erityisesti savujuustokeitto, oli todella hyvää! Toisin kuin Suomessa edetään yhtä aikaa pääruoasta jälkiruokaan, täällä sai edetä juuri niin kuin itse halusi. Jälkkärinä oli jotain pikkuleivoksia, jotka oli ihan luvattoman hyviä! Kakkutarjoilu oli vasta myöhään illalla pari tuntia varsinaisen ruoan jälkeen.

Ruokailun jälkeen saimme juoda ja seurustella vapaasti muiden vieraiden kanssa. Menin juttelemaan jollekin vanhemmalle tädille, joka puhui unkarin lisäksi vain saksaa. Itse kävin lukiossa vain kolme kurssia saksaa enkä ole kyseistä kieltä käyttänyt varmaan kahteen vuoteen, mutta siitä huolimatta pystyin suht sujuvasti kommunikoimaan naisen kanssa. Kerroin, että puhun ja ymmärrän aika huonosti, joten hän puhui todella selkeästi ja hitaasti, että pysyin mukana. Juttutuokiosta siiryimme saliin, jossa oli vuorossa unkarilaisia kansantansseja. Albert ei oikein innostunut, mutta mä olin heti ihan täysillä mukana! Eihän tuollaista oikein muualla pääse kokemaan. Tanssimme ja taputimme piirissä aina jossain tietyssä rytmissä ja meininki oli ihan huikea!

Suomalaisille tyypillistä häävalssia tuolla ei ollut ollenkaan. Morsian kuitenkin kertoi, että perinteisissä häissä tanssitaan nk. Morsiamen tanssi. Tällöin kuka tahansa saa hakea morsiamen tanssimaan maksua vastaan ja rahat kerätään johonkin kuppiin tai muuhun vastaavaan. Lopuksi sulhanen heittää suurimman summan rahaa ja vie morsiamen mukanaan. Tuo korvaa samalla myös suomalaisen "toivoisimme matkarahaa pankkitilille" -tavan. Eilisissä häissä tuota perinnettä ei kuitenkaan ollut.

Hääkakun tarjoilu tapahtui myöhään illalla. Hääpari leikkasi kakun yhdessä ja tarjoilivat sitä sitten vieraille. Pari itse otti vasta viimeisten joukossa kakkua. Kakkuakin oli kolmenlaista sorttia. En tiedä, mitä kahdessa muussa oli, mutta itse söin maapähkinäkakkua, joka oli todella hyvää! Ei muuten olisi tullut itselleni mieleenkään tehdä maapähkinästä kakkua o.O

Lopuksi on vielä mainittava ehkä kummallisimmasta tavasta, jonka tarkoitus ei oikein auennut meille... Ruokailessamme joku alkoi kilistää lasia ja kuvittelin, että luvassa oli puhe. Luulin väärin, sillä kohta kilistämiseen liittyi enemmän ihmisiä ja loppuviimein kaikki häävieraat kilistelivät lasejaan. Kilistämisen päätteeksi porukka hurrasi ja taputti. Ihme hiihtäjiä. Hääjuhla oli kyllä todella hieno kokemus ja kiittelinkin paria kovasti kutsusta. Nyt sitten kuvia myös teidän iloksenne:

Sormusten laitto

Mun juhlamekko. Mun mielestä tääon ehkä liian vaalea suomalaisiin häihin.

Jälkiruoka

Kansantansseja

Hääpari tarjoili kakkua vieraille