#15 Välivuosi lukion jälkeen

Viimeinen "lomaviikko". Toisin sanoen viimeinen viikko välivuottani on juuri menossa. Lauantaina meillä on ensimmäinen tutortapaaminen, ensi viikolla kaikkee fuksijuttuja ja 1. syyskuuta alkaa ensimmäinen kurssi. Vuosi meni käsittämättömän nopeasti ja olkoon tämä samalla rohkaisupostaus niille, jotka eivät päässeet tänä vuonna mihinkään opiskelemaan ja miettivät, että mitähän hittoo tässä nyt sitten tekisi. Muistan niin elävästi sen fiiliksen, kun kuulin jääneeni suomen kielessä varasijalle 42. Minulla ei ollut mitään mahdollisuuksia päästä tuolta asti sisälle. Olin niin varma, että olisin päässyt. Olin jo suunnitellut muuttavani Tampereelle ja viettäväni kivan fuksivuoden. Ei, epäonnistuin.

Jouduin keksimään itselleni B-suunnitelman. Halusin joka tapauksessa muuttaa Tampereelle Albertin mukana, koska olimme jo aikaisemmin olleet yhdeksän kuukautta kaukosuhteessa eikä se sopinut mulle yhtään! Ongelmana oli vain se, ettei minulla ollut hajuakaan työpaikasta, en halunnut opiskella mitään "turhaa" emmekä vielä tuolloin aatelleet muuttaa yhteen. Minulla ei siis myöskään ollut asuntoa. Loistavat lähtökohdat ja ymmärrettävästi tuo aiheutti vähän vastustusta vanhempieni suunnalta...

Päätimme kuitenkin muuttaa yhteen. Albert oli asunut jo muutaman vuoden Tampereella ja hänellä oli opiskelupaikka. Asunnon saanti oli tämän vuoksi helppoa ja ajattelin, että myös työpaikan etsiminen helpottuisi, kun olisin samassa kaupungissa työnantajien kanssa. Ei nimittäin ollut erityisen kätevää hakea Kuopiosta käsin töitä ja yrittää olla Tampereella työhaastattelussa. Saimmekin asuntotarjouksen jo viikko hakemuksen laiton jälkeen, joten minulla oli onneksi edes yksi ongelma vähemmän. Lähdin jo syyskuussa Albertin matkaan vain tärkeimmät tavarani mukana. Asuimme vajaa kuukauden hänen yksiössään, joten en tosiaankaan voinut ottaa kuin kaikkein tärkeimmät tavarani ja vaatteeni mukaan ja tuoda loput sitten virallisen muuton mukana.

Minulla oli vähän säästöjä kesätyöpaikastani, jonka vuoksi ei onneksi ollut ihan kauhea hätä saada töitä.Työn suhteen tosin kävi aivan uskomaton tuuri! Laitoin eräälle yritykselle sähköpostia, joka meni suurin piirtein näin: "Hei! Olen muuttamassa Tampereelle ja etsin itselleni osa- tai kokoaikatyötä n. 25-37,5 tuntia viikossa. Löytyisikö teiltä jotain? Minulla on x kuukautta kokemusta alalta. Laitan liitteenä CV:ni, jossa lisätietoa minusta." Sähköpostin lähettämisestä kului vajaa pari tuntia, kun firmasta soitti joku ja kutsui työhaastatteluun. Kävin paikalla vähän juttelemassa niitä näitä. Haastattelusta kului taas vain muutama tunti, kun tuleva esimieheni jo soitti ja pyysi tulla allekirjoittamaan työsopimusta.

Työsuhteessa oli neljän kuukauden koeaika, jonka jälkeen siitä olisi tullut vakituinen työ. Kuvittelin, että tässähän tää vuosi nyt menee kätevästi: teen töitä vuoden verran ja sitten pääsen yliopistoon! Niin luulin. Tammikuussa kaksi viikkoa ennen koeajan päättymistä esimies purki työsopimukseni koeaikaan vedoten. En ala tässä syitä avamaan sen enempää, mutta voitte uskoa, että olin pettynyt! Olin taas ihan lähtöruudussa: asunto löytyi, mutta ei töitä. Mahdolliseen koulunalkuunkin oli vielä todella pitkä aika.

Potkujen jälkeen työhakemusten kirjoittelusta tuli kokopäivätyöni. Laitoin hakemusta hakemuksen perään. Hain jopa puhelinmyyntiin, koska työttömänä olo oli niin turhauttavaa! Sainkin kahteen telemyyntifirmaan haastattelukutsun ja sain paikan. Olin hyvin skeptinen myyntitaitojani kohtaan, mutta asiakkaille soittelu olikin loppuviimein ihan mukavaa. Minulle jopa sanottiin puhelimessa monta kertaa, että olin todella mukava puhelinmyyjäksi :D Ihan rehellisesti sanottuna viihdyin työssäni, mutta sain myytyä tuotteita todella huonosti. Tämän vuoksi sain kolmen viikon työsuhteen jälkeen taas potkut. Hienoa, elettiinhän tässä jo jopa maaliskuuta, joten enää puoli vuotta mahdollisen koulun alkuun.

Nää oli iha hirveetä luettavaa!

Ilmottauduin työttömäks työnhakijaks ja etsin (aavistuksen turhautuneena) töitä. Aluksi työttömänä olo oli ihan tappavan tylsää. Sit tajusin, et mähän voisin lukea nyt pääsykokeisiin vähän useamminkin kuin kaks tuntia viikossa. Työpäivän jälkeen lukemiset nimittäin jäi todella vähiin. Luinkin sitten melko täyspäiväsesti maaliskuusta toukokuuhun kirjallisuustieteen materiaaleja ja sillon tällöin vilkuilin myös suomen kielen kirjoja. Toukokuussa sain myös miellyttävän työtarjouksen: kaks tuntia viikossa toimistosiivousta niin kuin omaan aikatauluun sopii! Otin paikan vastaan ja tein lukemisen ohella tuota siivouskohdetta.

Pääsykokeet tuli ja meni. Noin viikkoa ennen tulosten julkistamista mulle iski kauhee stressi mun tulevaisuudesta. Entä jos en taaskaan pääse mihinkään? Hain B-vaihtoehtona röntgenhoitajaks ja C-vaihtoehto ois ollu varmaan joku oppisopimuskoulutus. Siinä vaiheessa ku sain kuulla, etten päässyt röntgenhoitajaks, olin todella stressaantunut. Yliopiston tuloksia piti odottaa vielä kaksi päivää. Vihdoin koitti 1. heinäkuuta ja kello oli 23:59. Minuutin kuluttua tulee tulokset yliopistohaku.fi'hin. Avaan sivun, sydän hakkaa täysillä ja katon ensin suomen kielen: varalla. Voi perse, koe meni musta todella hyvin. Kirjallisuustiede: hyväksytty.

Olin seota kun näin tuon tuloksen! Pääsykoe oli mun mielestä tosi vaikee enkä oo eläessäni jauhanu nii epämäärästä paskaa kuin tuon pääsykokeen runoanalyysissa jauhoin. En kerta kaikkiaan tajunnut, mikä runon sanoma oli, joten keksin sen sitten päästäni :) Seuraavana aamuna soitin vielä yliopistolle ja kävi ilmi, että olin suomen kielessä varasijalla 52. Otin siis suosiolla kirjallisuustieteen paikan vastaan ja odottelin innolla postin kirjettä.

Mitä sitten opin välivuodesta ja mitä neuvoja antaisin muille? Ensinäkin, opin tekemään kotitöitä. Kun muutimme Albertin kanssa yhteen, olin todella laiska tekemään yhtään mitään. Nyt hommat menee aika tasan - ainakin mun mielestä. Sen lisäksi opin asioimaan muun muassa kelassa, työkkärissä, aluehallintovirastossa, pankissa, vakuutusyhtiöissä ja ylipäätänsä hoitamaan omat asiani. En tiedä, oisinko oppinut noita asioita läheskään niin hyvin, jos ohessa olisi pitänyt myös käydä luennoilla, bilettää, lukea tentteihin ja ommella haalarimerkkejä. Opiskelumotivaationikin (jota ei kakkosen kevään jälkeen näkynyt) on nyt aivan eri luokkaa kuin abivuoden jälkeen.

Sinä, jolla on edessäsi välivuosi. Mieti, mikä olisi kivaa. Minä lähdin ilman järkevää suunnitelmaa 300 kilometrin päähän kaupunkiin, josta tunsin vain poikaystäväni. Jos mielesi tekee lähteä vaikka ulkomaille, tee se. Myöhemmin sinne ei välttämättä ole enää niin helppoa lähteä. Jos mietit, uskallatko muuttaa toiseen kaupunkiin työn, miehen tai minkä tahansa perässä, niin muuta. Takaisin pääsee aina, jos ei tunnukaan hyvältä. Jos haluat tehdä hulluna töitä ja säästää seuraavaa vuotta varten, hae töitä myös työpaikkailmoitusten ulkopuolelta: soita, lähetä sähköpostia tai käy paikanpäällä toimittamassa CV työpaikan esimiehelle. Sinulla on nyt vuosi aikaa. Mieti, mitä kaikkea jännää ehdit siinä ajassa tekemään!