Missä kuljin kerran: #13 Perheenlisäystä

Veneilemässä Kallaveellä :)

Huh, vihdoinkin ehdin kirjottamaan! Kuopiossa olin iltasin ihan poikki, sillä ravattiin aamusta alkaen kavereilla, mökillä, veneilemässä, keskustassa ja minne nyt vaan ikinä satuttiin ehtimään. Keskiviikkona mun porukat koppas meidät kyytiin ja lähdettiin ajamaan takaisin kohti Tamperetta. Alunperin meidän piti mennä junalla takas, mutta sainkin vasta Kuopiossa kuulla, että vanhempani ovat lähdössä risteilylle Turusta Tukholmaan. Iskä oli kattonu junalippujen hintoja ja kahdelta aikuiselta menopaluu Kuopiosta Turkuun ois maksanu 300 euroo. Auton kanssa ongelmana ois ollu pysäköinti Turun satamaan, joten päätettiin sit tehä niin, että porukat heitti meidät Tampereelle, jätti auton kaverini parkkipaikalle ja jatkoivat Tampereelta Turkuun junalla. Saatiin sit autokin päiväks käyttöön.

Ihmettelettekö otsikkoa? Saatoin jossain postauksessa mainitakin, että ollaan ottamassa toista kissaa Doorikselle kaveriksi. Meidän piti hakea alunperin vasta 17.8 kissanpentu Kaarinasta, mutta logistisista syistä sovittiin poikkeuksellisesti, et haetaan se jo vähän etuajassa mun porukoiden autolla. 7. elokuuta perheeseemme sitten tuli yksi nelijalkainen lisää. Ristimme sen Albertin kanssa Zeldaksi. Automatka Kaarinasta sujui pennun kanssa hyvin. Ensimmäiset 20 minuuttia kissa huus peloissaan ja koitti päästä pois kantolaukustaan. Sen jälkeen se rauhottui ja loppumatka sujui hyvin.

Kotiin päästyämme alkoi jännittävin osuus. Normaalisti Dooris ei erityisemmin tykkää muista kissoista, vaan sillä menee noin viikko ennen kuin se pystyy päästämään ketään lähelleen. Mä hermoilin etukäteen tosi paljon, et mitähän siitä oikein tulee, kun 11-vuotiaalle käppänälle otetaan tommonen kakara kaveriks. No, saavuttiin eteiseen ja laskettiin Zeldan koppa maahan. Dooris huomas heti toisen kissan ja meni nuuhkimaan sitä kopan läpi. Vapautettiin Zelda ja Dooris meni haistelemaan tarkemmin pentua. Ensin se vähän muris tuolle ja meni pois, mutta päivän mittaan kävi vähä väliä ihmettelemässä uutta tulokasta. Olin todella yllättynyt, koska normaalisti jos meillä käy vieraita kissoja, Dooris sähisee ja murisee taukoomatta ekan päivän eikä voi olla edes samassa huoneessa tunkeilijan kanssa. Välillä nuo nukkuukin aika lähekkäin eikä Dooris oo ees menettänyt (kovin pahasti) hermojaan, vaikka Zelda pyydystää toisinaan Dooriksen häntää.

Zelda on luonteeltaan todella sosiaalinen ihmisiä kohtaan. Dooris luikkii aina piiloon ovikellon soidessa, mutta Zelda vastaanotti meidän kaverit innoissaan. Pentu haluaa olla siellä missä muutkin ja varsinkin ekana päivänä se seuras ihan joka paikkaan meitä tai jos Dooris kipitti jonnekin, niin Zelda lähti perään... Tuo termiitti on kans ihan hemmetin utelias eikä oikein tajua pelätä mitään! Muun muassa ekana iltana huomattiin, et se pystyy kiipeemään parvekkeen betoniseinää pitkin... Muutenkin toi on ihan käsittämättömän vikkelä ja sinkoilee päättömästi ympäriinsä. Välillä tuntuu, että tässä kämpässä on kolme Zeldaa, ei toi yks vaan voi ehtiä niin nopeesti joka paikkaan...

Täysin ongelmitta ei toki pennun kanssa olla selvitty. Jo ensimmäisenä iltana huomasin kissalla korvapunkin ja toisena iltana alko hiekkisongelmat. Periaatteessa tuo on sisäsiisti, mutta leikin keskellä tai unenpöpperössä hiekkiksen paikka meinaa unohtua tai sitten kissa tajuaa hätänsä liian myöhään. Tuo on nyt kahdesti pissinyt väärään paikkaan ja aluks epäiltiin jotain virtsatieinfektiota, kun tuohon liitty myös levottomuutta hiekkiksellä. Ensimmäisenä ratkasuna kokeilin vaihtaa kuiviketta, koska Zeldalla oli kasvattikodissaan käytössä pelletti, kun meillä on taas tommonen savipohjanen, paakkuuntuva kissanhiekka. Silloin Zelda lopetti kokonaan oman hiekkiksensä käytön ja rupes käyttää Dooriksen hiekkistä.

Lauantaina soitin jo eläinlääkärille ja kysyin, oisko tuolta kannattanut ottaa virtsanäyte tulehduksen varalta. Lääkäri oli kuitenkin sitä mieltä, että jos pentu syö, juo ja pystyy pissimään, niin ei ainakaan päivystykseen tarvitse tulla. Samalla sain neuvoja yhdeltä tutultani, joka oli sitä mieltä, ettei Zelda vaan vielä ole täysin sisäsiisti ja uusi koti stressaa sitä. Hän kertoi, miten kissanpentu opetetaan käyttämään hiekkistä ja hänen ohjeillaan saatiinkin homma toimimaan :) Jo lauantai-iltana levottomuus hiekalla meni ohi eikä tuo ole enää pissinyt vääriin paikkoihin. Ensi viikolla viemme pennun vielä rokotettavaksi ja aion kyllä samalla vielä keskustella eläinlääkärin kanssa, olisiko aihetta ottaa virtsanäyte varmuuden vuoksi. Nyt kuitenkin näyttäisi siltä, että hiekkisongelman voi laittaa ihan vaan stressin piikkiin.

Katsotaan nyt mihinkä suuntaan mennään tuon termiitin kanssa :D Tulen kirjoittamaan tämänkin nelijalkaisen elämästä vielä. Tässä vähän kuvia.