#14 Termiitinkesyttäjä

Zeldapäivittelyä taas. Viimeiset neljä päivää on mennyt varsin tehokkaasti tuon riiviön kanssa. Viikonloppuna suoritettiin tehokoulutus hiekkikselle: kannoimme Zeldan noin kolmen tunnin välein hiekkalaatikolleen siinä toivossa, että pentu alkais tajuamaan, mihin tarpeet kuuluisi tehdä. En tiiä mitä tuo kissa kuvitteli, mutta se jäi useaan otteeseen nukkumaan hiekalle, joten jouduttiin myös kantamaan katti pihalle lootastaan. Tehotreenistä oli ilmeisesti hyötyä, koska tänään kersa on mennyt ihan itse hiekalle eikä oo myöskään tarvinnut onkia nukkuvaa kissaa hiekkiksestä...

Tiesin kyllä, että kissanpentu vie aikaa, mutta en ois arvannut että ihan näin paljon! Onneks olemme Albertin kanssa lomalla, joten ehdimme keskittymään Zeldaan täyspäiväsesti. Tosin, tuo hiekkiskouluttaminen toi huomattavasti enemmän ylimääräistä työtä ja sen poisjäätyä tänään on ollut suorastaan toimeeton olo... No ei sentään, tätäkin kirjoittaessa Zelda kerkes jo kipata yhden kukkaruukun nurin ja pääsin siivoamaan...

Tää on kyllä ihan käsittämätön termiitti! Juuri kun olen kieltänyt sitä roikkumasta keittiön pyyhkeessä, pentu juoksee järsimään kukkia. No, onpahan saatu myös opetettua tuolle ei-sanan merkitys... Hyväksi havaittu keino on ollut ärähtää terävä "ei!" ja antaa samalla suihkepullosta vettä niskaan. Tällöin kissa oppii yhdistämään vesisuihkun tuohon sanaan (tai äänensävyyn) ja tietää, että jos ei-toivottu toiminta ei lopu, silloin kastuu.

Tänään kävimme myös eläinlääkärin tarkastuksessa ja otimme samalla rokotuksen. Eläinlääkäri otti Zeldalta näytteen korvasta ja varmisti korvapunkkitartunnan. Kerroin ostaneeni apteekista lääkkeen korville, mihin lääkäri totes, ettei lääke aina tuhoa kaikkia punkkeja ja aiheuttaa kirvelyä kissan korvissa. Joo, tuli huomattua. Heti kun tipat sai laitettua korviin, alkoi ihan hirvee pään ravistelu ja korvien raapiminen. Eläinlääkäri laittoi Zeldalle niskaan toista lääkettä, joka on kertaluontonen (toi käsikauppalääke ois ollu viikon mittanen kuuri) ja lykkäs meille vielä toisen purkin kouraan ja käski lääkitä myös Dooriksen. Muuten kissa sai terveen paperit (pohtimaani virtsanäytettäkään ei tarvinnut ottaa) ja kävimme myöhemmin vähän ulkoilemassa valjaissa. Pikkusta jänskätti uus ympäristö aika paljon ja kun istuin nurmikolla, pentu kiipes mun syliin turvaan.

Dooriksella ja Zeldalla on muuten mennyt todella hyvin! Eilen illalla olimme juuri menossa nukkumaan, kun kuuntelin, että Dooris juoksentelee ympäriinsä. Vilkaisimme olkkariin ja siellähän nämä jahtas toisiaan. Tänään kans sama homma alkuillasta: Zelda juos häntä pulloharjana kohti Doorista ja ampas täysillä karkuun. Dooris juos perään ja osat vaihtuivat. Malttoivatpa nuo myös nukkuakin hetken aikaa samassa pedissä, joka oli todella suuri yllätys. Dooris asui kuitenkin melkein seitsemän vuotta toisen kissan kanssa vanhempieni luona eivätkä nuo koskaan nukkuneet lähekkäin. On ollut todella suuri ilo huomata, että myös Dooris alkaa hyväksyä uuden perheenjäsenemme.

Lopuksi vähän kuvia. Ulkoilukuvat otti Albert.