#16 Kun tunnen taas eläväni

Uskokaa tai älkää, en ole unohtanut tätä blogia. Ensin ei vain ollut fiilistä kirjoittaa. Sen jälkeen tuntui siltä, etten tiennyt mitä kirjoittaa, kun tauko on ollut niin pitkä. En myöskään jaksanut kirjoittaa, koska jo lukiossa alkanut ajoittainen väsymykseni paheni yliopiston alettua ja tilanne eteni jatkuvasti huonompaan suuntaan mitä pidemmälle fuksivuosi eteni.

Kävin YTHS:llä (Ylioppilaiden terveydenhuoltosäätiö) ja sanoin että väsyttää - tai siis on väsyttänyt jo pitkään, mutta nyt on oikeasti sellainen olo, ettei jaksa tehdä mitään. En tuntenut itseäni kuitenkaan masentuneeksi, sillä olisin halunnut tehdä vaikka mitä ja muut asiat elämässäni olivat hyvin. En vaan yksinkertaisesti voinut tehdä mitään, koska koko ajan tuntui siltä, kun olisin elänyt jonkun sumuverhon takana. Kroppa väsyi nopeasti ja heti kun istuin alas, nukahdin. Opiskelusta tuli todella vaikeaa, koska kursseilla luettiin paljon ja aina kun istuin sohvalle lukemaan, nukahdin.

Sain lähetteen verikokeisiin, sillä yksi väsymyksen syy voisi olla kilpirauhasen vajaatoiminta. Ravasin verikokeissa tasasin väliajoin (joulu-, maalis- ja huhtikuussa), mutta veriarvoissa ei periaatteessa ollut moittimista. Maaliskuun verikokeiden tuloksissa huomasin itse jotain, mitä tuloksia näyttänyt lääkäri ei aluksi huomannut: kilpirauhaseen liittyvä TSH oli viitearvojen (0.4-4.5) sisällä, mutta noussut varsin radikaalisti edellisestä mittauksesta. Joukuussa TSH oli 1.4, maaliskuussa 4.2. Huomautin tästä lääkärille ja hän määräsi minut uusiin verikokeisiin. Kuukautta myöhemmin TSH oli 2.8.

Tällä kertaa minut laitettiin toiselle lääkärille, ja hän katseli veriarvojani pitkään. Sitten hän totesi, että vaikka nämä nyt on viitearvojen sisällä, niin ei tämä TSH:n vaihtelu ihan normaalia ole. Lisäksi minulla oli pitkä liuta oireita ja äidilläni on myös vajaatoiminta. Lääkäri ehdottikin, että aloitettaisiin koelääkitys hyvin pienellä annostuksella ja katsotaan miten käy.

Olen nyt syönyt kilpirauhaslääkkeitä toukokuusta lähtien ja otsikkoon viitaten: tunnen taas eläväni! Oireet ovat lieventyneet huomattavasti ja erityisesti väsymyksen kanssa ei ole ollut enää ongelmia. Ette uskokaan miten upea tunne on, kun pitkästä aikaa elämää voi suunnitella sen mukaan, miten mulla riittää aika tähän kaikkeen eikä niin, että miten mä jaksan tehdä tän kaiken! Lähipiirinikin on sanonut, että olen nykyään paljon pirteämpi. Toki vähän jännittää kun luennot alkavat taas, että riittääkö puhti... Tuntuu nimittäin oudolta ajatukselta, että kahden luennon jälkeen jaksaisi vielä tehdä jotain! Kävin verikokeissa pari viikkoa sitten ja TSH oli 2.1, eli aavistuksen laskenut.

Tilannettani seuraillaan vielä, seuraavat verikokeet on lokakuussa (ja mä alan tuntea itseni jo neulatyynyksi). Lääkäri haluaa katsoa, kuinka luennot ja alkava syksy vaikuttaa olotilaani. Jos olo huononee tai arvot sahaavat, otetaan varmaan lisää kokeita tai nostetaan lääkitystä. Toistaiseksi on tuntunut hyvältä ja blogini yksi tehtävä onkin nyt toimia päiväkirjana mulle siitä, millaiseksi olen oloni tuntenut. Ei, tästä ei ole tulossa mikään sairauskertomusblogi, vaan edelleen kirjoittelen myös yleisestä elämänmenostani.

Jos tätä blogia lukee joku, joka on samanlaisessa tilanteessa kun minä olin about puoli vuotta sitten: mene lääkäriin, vaadi verikokeita ja vaikka arvot olisivat normaalit, pyydä uudet kokeet parin kuukauden päähän, koska tuota arvojen sahailua ei voi muuten huomata. Siitä on keskusteltu viime aikoina paljon, että pitäisikö koelääkitystä määrätä viiterajojen ollessa normaalit - tähän en ota kantaa. Mulla lääkkeet helpotti oloa, mutta ymmärrän myös sen näkökulman, että lääkitys voidaan aloittaa liian hepposin perustein. Toivoisin silti, että lääkärit arvioisivat potilasta kokonaisuutena ja miettisivät tilanteen tapauskohtaisesti.

Kuvan orava ei liity kilpirauhasongelmiini mitenkään. Laitoin sen nyt vaan tähän,
koska teksti ois näyttänyt tylsältä ilman kuvia.
© minä!